kevät

Kiire ja rentoutuminen ovat yleinen aihe naisten lehdissä.

Nykyään ihmisillä on niin kiire,

että lehtien pitää kirjottaa isoja juttuja siitä,

miten rentoudut ja miten hillitset kiireen.

Kiire tuntu olevan muotia. Kokoajan pitäisi olla joku juttu mitä väsätä,

joku projekti tai kesäloman suunnittelu. Koko ajan jotain.

Olen tässä muodissa aivan messissä. Itselläni on PAKKO olla joku juttu koko ajan meneillään.

Yhdessä vaiheessa se oli Inglesin matkan suunnittelu ja sitten odottaminen,

viikkojen ja päivien laskeminen. Kerran se oli niinkin pieni juttu kuin uudet kengät,

mutta niiden etsimiseen käytin muutamia viikkoja,

koska halusin täydelliset kengät. Mutta kokoajan minulla pitäsi olla jotain mitä odottaa, hankkia, järjestää. Järjestäminen on aika hyvä jos ei ole odotettavaa tai hankittavaa tarjolla niin aina on jotain järjestämistä. Seuraava kohde on vaatekaappi jonne olen kaiken vain survonut,

sitä seuraava on liinavaatekaappi. Isini on muistutellut minua pienestä asti, että älä mene asioiden edelle.

Nytkin, vaikka en ole saanut edes vaatekaappia siivottua niin tiedän jo mitä teen sen jälkeen.

Sekin taitaa olla muotia.

Suunnitella todella pitkälle tulevaisuuteen asioita. Jotenkin tuntuu välillä siltä, ettei osata elää hetkessä.

Pitää kokoajan olla viikkoa edellä. Jotenkin minusta surullista. Ei voida olla tässä hetkessä ja tässä päivässä vaan pitää tietää, että mitä tekee ensiviikon keskiviikkona kello 14.30.

Jos ihmiset eläisivät tätä päivää täysillä ja suunnittelu jäisi toiselle sijalle niin varmasti saisi jotai enemmän irti. Aina päivitellään koulujen kevät juhlissa, että ompa aika mennyt nopeasti,

että vastahan Tiina aloitti ekanluokan ja ensi syksynä jo yläasteelle. No niimpä.

Jos elettäisiin tätä hetkeä niin muistettaisiin ne pävät kun Tiina tuli koulusta ja kertoi,

että esiintyy koulun joulujuhlassa daavidin enkelinä.

Mutta ehkä silloin ollaan mietitty ensikuun budjettisuunnitelman hoitamista.

Enkä nyt halua tällä sanoa, että nykyään vanhemmat ovat niin kiireisiä etteivät jaksa välittää lapsistaan.

En todellakaan.

Mutta myönnän itsekkin, että välillä aina mietin miten nopeasti aika meneekään.

En siis taida itsekkään aina elää tässä päivässä. Mutta sellainen on nykyään meno.

Ei siitäkään tulisi mitään, että kukaan ei suunnittelisi mitään etukäteen vaan improvisoitaisiin vaikka se budjettisuunnitelma, ja kun budjetti ylittyy tai alittuu liikaa niin pomolle sanottaisiin, että me elettiin hetkessä. Pitää siis soveltaa.

Elää täysillä tässä päivässä ja vähän huomisessa ja suunnitella sopivasti ensiviikkoa.

Ja rentoutua töiden ja koulun jälkeen, toinen harrastuksissa, toinen lasillisella kavereiden kanssa,

kolmas kotona kirjaa lueskellen. Tapoja on monia, pitää löytää vain itselle sopiva muoto.

Rentoutukaa ja nauttikaa keväisistä päivistä.

Kiia